Eeva Litmasen ja Annina Holmbergin uutuusteos Yksi talvi, kaksi kesää kertoo koskettavan henkilökohtaisesti, millaista on kulkea viimeiset vaiheet kuolevan läheisen rinnalla

”Kunnon flunssa – pitikin iskeä kun harjoitukset ovat hauskimmillaan”, dramaturgi Ritva Holmberg ajatteli. Flunssa paljastui parantumattomaksi keuhkosyöväksi.

Teoksessaan Yksi talvi, kaksi kesää – äitiä ja ystävää tuonilmaisiin saattamassa (Kirjapaja 2018) käsikirjoittaja ja kirjailija Annina Holmberg ja näyttelijä Eeva Litmanen kertovat, millaista on saada uutisia, joita kukaan ei haluaisi kuulla, millaista on valmistautua sairauteen ja pohtia jäähyväisiä. Millaista on elää kuolevan rinnalla vimmaisesti se, mitä on jäljellä.

Yksi tarina, kaksi näkökulmaa

Talvella 2013 Eeva Litmanen ja Ritva Holmberg harjoittelivat Kapsäkki-teatterissa työryhmän kanssa uutta teosta.

”Kun harjoitukset tammikuussa alkoivat, Kapsäkin näyttämöllä oli järjettömän kylmä. – – Mutta ammattilainen ei marise Siperiassakaan, työt tehdään ja vasta kotona valitetaan”, Eeva Litmanen kuvaa tuota talvea. Flunssainen ja köhivä, villatakkeihin kääriytynyt Ritva lähti kotiin lepäämään, eikä enää palannut näyttämölle.

”Äiti lähti teatterista kuin lännenelokuvien sankari saluunasta: saappaat jalassa”, Annina Holmberg kertoo.

Annina Holmberg ja Eeva Litmanen kertovat samaa tarinaa kahdesta näkökulmasta: Miltä tuntuu, kun äiti ja ystävä sairastuu, murehtii ulkonäköään, tarrautuu käytännön asioihin ja yrittää pärjätä sairaalamaailmassa. Millaista on pelätä ja nauraa, riidellä, ärsyyntyä ja rakastaa kun tietää, että toinen kuolee kohtaa.

Puhuminen asioiden oikeilla nimillä vähentää pelkoa

Kuoleva hermostui, kun ihmiset kehottivat voittamaan syövän tahdolla: ”Ei tämä ole kamppailulaji.” Dramaturgi laati aikataulun ja suunnitelmat, kun kukaan ei suostunut antamana hänelle tarpeeksi tarkkaa elinaikaennustetta. Väistämättömään valmistautuminen vei kaikki osalliset tunteiden vuoristorataan.

”Kuolema. Ei pois nukkuminen, liukuminen jonnekin epämääräiseen eikä lähtö, vaan  yksinkertaisesti kuolema. Kun sen toistaa tarpeeksi usein, se lakkaa kuulostamasta pelottavalta”, Holmberg ja Litmanen kirjoittavat.

Kun toinen on lopulta poissa, ”otan osaa” kuulostaa hölmöltä ja voimien toivottelu ärsyttää. Kertomalla matkastaan äidin ja ystävän rinnalla tämän viimeisissä vaiheissa Holmberg ja Litmanen haluavat vähentää niitä kauhuja, joita ihmisten mielissä kuoleman kohtaamiseen liittyy. Saattohoidossa on arkensa ja juhlansa, huumorinsakin. Vaikka jäljelle jää suru, ei kuolema ole kaiken loppu. Läheiset ovat aina läsnä.

Annina Holmberg on kirjailija ja käsikirjoittaja, jonka monipuolinen tuotanto käsittää niin nuortenkirjoja ja televisiosarjoja kuin konserttisanoituksiakin.

Eeva Litmanen on näyttelijä, jonka viisikymmenvuotiseen uraan mahtuu monipuolisia rooleja elokuvissa, teatterissa ja radioteatterissa sekä televisiossa.

Annina Holmberg ja Eeva Litmanen: Yksi talvi, kaksi kesää – Äitiä ja ystävää tuonilmaisiin saattamassa.
Kirjapaja 2018. 199 s. Kl 99.1. Kansi: Satu Kontinen.
ISBN 978-952-288-939-3.